Historia ja heimot

1. Ihmisen saapumisajankohta Amerikkaan

Saapumisajankohta on kiistanalainen, vaikka arkeologiset todisteet ajoittavat sen noin 14000 vuoden päähän. Geologien mukaan kahtena pitkänä ajanjaksona 75000-45000 ja 25000-14000 vuotta sitten Beringin salmi oli kuivana. Ensimmäiset amerikkalaiset muuttivat Siperiasta Beringin salmen yli. Tutkimukset ovat osoittaneet että Beringin salmen molemmin puolin on yhä nykyään nähtävissä yhtenäisiä kielellisiä ja kulttuurillisia perinteitä ja että kasvi- ja eläinkunta on salmen molemmin puolin lähes samanlaista.

11000 vuotta sitten Beringin seudun asukkaat olivat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin; merenrantaan, tundraan, jokilaaksoihin ja vuoriin. Luoteis-Aasiassa asui siis useita erilaisia ryhmiä joilla oli erilainen elämänmuoto ja erilaiset ympäristöolosuhteet. Noista ryhmistä joidenkin tutkijoiden mukaan vain suurriistan metsästäjät siirtyivät salmen yli ja seurasivat eläimiä Amerikan eteläisimpiin osiin ja sopeutuivat sitten ympäristön, ilmaston ja saatavilla olevan ravinnon mukaisiin olosuhteisiin.

Merenpinta nousi noin 14000 vuotta sitten ja noin 9000 vuotta sitten maaväylä oli kadonnut. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että Amerikan intiaanit muuttivat maahan Siperiasta.
Suurista hautakammioista löydettyjä kalloja verrattiin nykyaikaisten intiaanien ja mongolien kalloihin. Esitettiin väite että nämä olivat samoja kansoja ja että ensimmäiset amerikkalaiset polveutuivat aasialaisista. Biologit ovat todenneet, että pohjoiskiinalaisten ja pohjoisamerikkalaisten hampaissa on yhteneväisyyksiä. Ilmeisesti metsästäjä-keräilijät, jotka sittemmin kehittivät oman kulttuurinsa, muuttivat varhain yhtenä suurena ryhmänä. Sitä seurasi kaksi myöhempää muuttoliikettä, joiden seurauksena syntyivät athapaskanit ja eskimoaleutit.
Christy Turnerin (1984), esihistoriallisten ihmisten hampaiston asiantuntijan mukaan aasialaiset muuttivat Alaskaan yli 14000 vuotta sitten. Heitä seurasi muutama tuhat vuotta myöhemmin kaksi siirtolaisryhmää Siperiasta; nykyisten athapaskan-intiaanien ja koillisrannikon väestön sekä muinaisten eskimoaleuttien esi-isät.

Kolme ryhmää. Useat tutkijaryhmät ovat jakaneet Amerikan kansat kolmeen erilliseen esieurooppalaiseen ryhmään: paleointiaaneihin (pueblot, pimat ja pait); athapaskanin puhujiin (apassit ja navajot) ja eskimoaleuteihin. Sen enempää athapaskanit kuin eskimoaleutitkaan eivät tunkeutuneet syvälle Amerikan mantereelle. Keski- ja Etelä-Amerikan intiaanit olivat paleointiaaneja (Fagan 1987). Kaikki nämä kolme kansaa olivat peräisin luoteis-Siperiasta, mutta kieliryhmiä oli kolme: amer-intiaani (suurin osa pohjoisamerikkalaisista ja kaikki eteläamerikkalaiset kielet kuuluivat samaan amer-intiaanin kieliperheeseen); Na-Dene ja eskimoaleutti. Joidenkin tutkijoiden mukaan nämä kolme kieliryhmää vastaavat kolmea muuttoaaltoa. Amerintiaaniryhmä saapui 11000 vuotta sitten, Na-Dene ryhmä 9000 vuotta sitten ja eskimoaleutit 4000 vuotta sitten.

2. Väli– ja Etelä-Amerikan intiaaniheimot

Vaikka aihe ei suoranaisesti kuulukaan Pohjois-Amerikan Intiaaneihin, on kiinnostavaa tarkastella arkeologisia löytöjä ihmisasutuksesta Väli- ja Etelä-Amerikassa. Arkeologit ovat vakuuttuneita siitä, että Väli-Amerikassa Meksikossa oli ihmisasutusta 20000 vuotta sitten, vaikka luotettavimmat todisteet sijoittuvat ajalle 11000 vuotta sitten, jolloin metsästäjäryhmiä esiintyi Rio Granden eteläpuolella Clovis-tyyppisin pistekuvioin koristautuneina. Etelä-Amerikassa asutusalueita on löydetty niin varhaisilta ajoilta kuin 14000 vuotta sitten Pikimachay Cavesta Perusta, vaikka tämä onkin kiistanalainen kysymys. Brasiliasta on löydetty kauniisti maalattuja luolia, jotka on ajoitettu 7600-8000 vuotta vanhoiksi. Clovisin ihmiset olivat metsästäjiä, jotka seurasivat suurten nisäkkäiden jälkiä. He leiriytyivät jokien ja virtojen rannoille joille suurriista tuli juomaan, ja talvella he asuivat luolissa.

Nämä paleointiaanit tulivat Amerikkaan noin 11500 vuotta sitten ja muutamassa vuosisadassa levittäytyivät Pohjois-Amerikan rannikoille ja aina Meksikoon saakka. On yleisesti hyväksyttyä että Clovisin ihmiset tulivat jääpeitteen pohjoiselta puolen ja muuttivat etelään sitä mukaan kuin jääpeite suli, mutta arkeologien on vaikea jäljittää heidän juuriaan. Se on ongelmallista, koska he ilmestyivät eri paikkoihin mukanaan hienosti viimeistellyt kivityökalunsa, joille ei näytä olevan edeltäjää. Clovisin pisteitä on löydetty Kanadalaisista provinsseista, kautta koko Yhdysvaltojen ja suurilta preerioilta Pohjois-Amerikasta, Meksikosta ja Etelä-Amerikasta. Clovisin ihmiset (riistanmetsästäjät) kukoistivat preerioilla noin 500 vuotta, ja katosivat sitten 11000 vuotta sitten. Yksi katoamisen syy voi olla ilmastonmuutokset, jolloin vedensaanti hankaloitui. Heidän tilalleen tuli lukuisia metsästäjä- ja keräilijäkansoja.

Kaukaisessa pohjolassa ympäristö pystyi elättämään vain pieniä kansoja, joten ihmiset muuttivat säännöllisesti vuodenajasta riippuen. Ensin tulivat Na-Denen puhujat. He olivat metsästäjiä ja keräilijöitä ja levittäytyivät etelään, länteen ja sisämaahan, missä heidät tunnettiin athapaskaneina. Myöhemmin osa erosi heistä, muutti etelään ja tuli tunnetuksi navajoina ja apasseina.

Eskimoaleutit tulivat maahan paleointiaanien jälkeen ennen kuin Beringinsalmi joutui jälleen veden valtaan (jotkut ovat sitä mieltä, että he tulivat veneillä). He ovat aasialaisimpia pohjoisamerikkalaisista ja heidän kielellään on siperialaiset juuret.

Eskimot levittäytyivät tuhansien mailien alueelle ja luultavasti irrottautuivat aleuteista noin 4000 vuotta sitten. Jokainen ryhmä sopeutui ajan myötä erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. Ilmasto ja merenpinta vakiintuivat 5000 vuotta sitten. Ihmiset asuivat vuoden ympäri tukevista hirsitaloista muodostuvissa kylissä ja käyttivät kanootteja liikkuakseen asuinalueelta toiselle.

3. Eurooppalaisten tulo

Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli hallussaan koko Amerikan manner sademetsistä autiomaahan, preerioille ja arktisille alueille asti siinä vaiheessa kun eurooppalaiset tunkeutuivat mantereelle. Autiomaissa ja metsissä alkuasukkaat olivat jakautuneet heimoihin ja asuivat väliaikaisissa leireissä, vaikka vakinaisempi asutus alkoi muodostua 9000-4500 vuotta sitten kun ihmiset palasivat samoille asuinsijoille vuosi toisensa jälkeen. Eskimo-aleutit olivat asettuneet Keski-Kanadan arktisille rannikko- ja saaristoalueille 1100-1200-luvuille mennessä ja ilmasto oli lämmennyt. Pohjoismaalaiset kävivät kauppaa alueella noin vuonna 1000 ja pysyivät siellä kunnes uusi länsieurooppalaisten aalto tunkeutui maahan 1500-luvulla.  Mississippi-kulttuuri syntyi noin vuonna 700 ja siihen kuului sekä maanviljelijöitä että metsästäjä-keräilijöitä. Väestö kasvoi noin 10000:ksi, ja voimakkaat heimopäälliköt hallitsivat laaksoissa. Tämä tapahtui samaan aikaan kun meksikolaisissa kulttuureissa syntyi voimakkaasti linnoitettuja yhteisöjä, jotka rakensivat temppeleitä ja toreja. Espanjalaiset tutustuivat näihin 1500-luvun puolivälissä.
1600-luvulla cherokeet asuivat pohjoisessa sadalla asutusalueella ja olivat väkiluvultaan noin 60000 henkeä. Kaliforniassa ihmiset elivät maan ja meren tuotteilla ja kasvoi suuria vakinaisia kyliä joita hallitsivat paikalliset päälliköt ja väkiluku kasvoi.

4. Yhdeksän ryhmää

Arizonassa kaakossa noin 2000 vuotta sitten hokokam-heimo alkoi istuttaa viljansa sadekausien mukaan: he kaivoivat terasseja, kanavia ja patoja hallitakseen veden kulkua. Vuoteen 900 mennessä anasazit (hopien, zunien ja muiden pueblointiaanien esi-isät) elivät maanviljelyksellä ja asuivat monihuoneisissa rakennuksissa Uudessa Meksikossa. Nykyään kansantieteilijät jakavat Pohjois-Amerikan yleensä yhdeksään ryhmään, enimmäkseen maantieteellisen sijainnin mukaan, sillä varhaiset heimot sopeuttivat taitonsa ympäristöolosuhteisiin. Tässä jako tapahtuu seuraavasti: Kaakkois- ja lounaisalueisiin, tasankoihin, ylätasankoihin ja suureen altaaseen, Kaliforniaan, luoteisrannikkoon, subarktisiin ja arktisiin alueihin ja koillisaluihin.

Eurooppalaisten tulo muutti kuitenkin koko mantereen ilmettä ja sen alkuperäisväestön elämä muuttui peruuttamattomasti. Viikingit, englantilaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset tutkivat Amerikan rannikkoja ja asettuivat sinne sitten pysyvästi. Siirtolaiset, lähetyssaarnaajat ja tutkimusmatkailijat saapuivat levittäen tauteja, tuhoa ja epäsopua joka vaikutti intiaanien perinteisiin elämäntapoihin. Muutamassa sadassa vuodessa intiaanien ikivanhat elämäntavat oli pyyhkäisty iäksi pois.”

Lähde: Suuri Intiaanikirja – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
(Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)

Yksi vastaus artikkeliin: Historia ja heimot

  1. Paluuviite: Heimot alueittain | Native Spirit by TeeTee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s