Inkahallitsijat

Inkat ennen ja nyt

Tutkijoiden näkökulmasta

”Inkat olivat tyypillistä vuoristokansaa. Varsin nopein valloituksin he laajensivat valtakuntansa 1300- ja 1400-luvuilla n. 4000 km pitkäksi vuorivaltioksi, joka ulottui nykyisestä etelä-Kolumbiasta keski-Chileen asti.  Vanhastaan on tiedetty suulliseen perimätietoon perustuvista kronikkalähteistä, että kolmesta valloittajainkasta ensimmäinen, Pachacuti Inka, havitteli Andien itärinteiden sademetsien valloitusta, muttei uskaltautunut kovinkaan kauas itään vaan keskittyi Titicaca-järven alueen ja Perun eteläisen rannikkokaistan suunnalle. Pohjoisessa Pachacuti eteni poikansa Inka Tupac Yupanquin avustamana lähes Quitoon asti nykyisessä Ecuadorissa, ja etelässäkin he saavuttivat nykyisen Etelä-Bolivian ylätasangon. Valtakunta oli tällöin jo lähes 3000 kilometrin pituinen, mutta rajoittui Andien vuoristövyöhön. Pachacutin kuoltua vuoden 1470 paikkeilla hänen pojastaan Tupac Yupanquista tuli hallitsija. Hänen ansiokseen Pärssinen lukee, paitsi Inkavaltakunnan etelärajan tunkemisen keski-Chileen asti, erityisesti valloitukset Amazoniassa ja Chacon tasangoilla. Pärssinen piirtää valtakunnan itärajan kahdessa kohtaa kauas Andeilta itään.

Eräissä kronikoissa vihjataan, että Tupac Inka olisi järjestänyt peräti 10 000 miehen ekspedition, joka olisi kolmena kontingenssina ylittänyt itäisen Cordillieran vuoriston ja jälleen yhtyneenä laskeutunut Andeilta virtaavaa jokea pitkin Amazonian laakioon. Tämä joki on saattanut olla inkojen pyhänä pitämä Amarumayo eli ’Käärmejoki’, jota paikalliset asukkaat kutsuivat Manuenaksi, mikä tarkoittaa ’jokien äitiä’. Mutta suuremmalla todennäköisyydellä reitti kulki pitkin Beni-jokea, joka johtaa Amazoniaan hieman etelämpänä ja on Amarumayoa helpompi kulkea. Kronikoissa kuitenkin vihjataan, että inkat saavuttivat näiden jokien yhtymäkohdan lähellä Bolivian ja Brasilian nykyistä rajaa ja perustivat sinne linnoituksen tai mahdollisesti useampiakin linnoituksia (Levillier 1976). Tänne – yli 400 km:n päähän Inkavaltakunnan totunnaisesta rajasta –

Pärssinen veti rajan todeten lisäksi, että on viitteitä siihen, että inkat tunkeutuivat vieläkin idemmäs.

Linnoitus sijaitsee Las Piedrasin kylässä, kohdassa, missä jokien yhtymäkohta oli n. 500 vuotta sitten, korkean muinaisen jokitörmän päällä. Puolen vuosituhannen kuluessa joenranta on siirtynyt useita kilometrejä pohjoiseen – Amazonasin joethan ovat alituisessa dynaamisessa muutostilassa uomiensa pehmeän liejun erodoitumisen ja kasaantumisen tahdissa.

Linnoitus on nyt sakeassa viidakossa ja pahoin kasvillisuuden tuhoama; seinät ovat sortuneet tuskin erottuviksi, mutta silti selviksi kohoumiksi. Jokitörmän reunaa seuraa kuitenkin paikoin varsin hyvin säilynyt puolustusmuuri, joka on rakennettu pehmeästä konglomeraattikivestä lohkotuista tasakokoisista lohkareista tekniikalla, joka mahdollisimman hyvin muistuttaa todellista hienoa inkatekniikkaa, mutta joka ei varmaankaan inkoja täysin tyydyttänyt. Muuri on peräti n. 750 metriä pitkä ja siinä on inkalinnoituksen tapaan sisäpuolista reunaa seuraava kapea terassi tai ampumaramppi. Muuriin liittyy myös rakennuskompleksi ja siihen eräänlainen keskustorni, jollainen on myös tyypillinen inkalinnoituksissa. Samoin ainakin yksi vallihauta, mahdollisesti jopa monimutkainen vallihautajärjestelmä, ympäröi linnoitusta, mikä sekin kuuluu inkojen linnoitusarkkitehtuuriin. Mutta varman todistuksen inkoista antoivat ne muutaman saviastian palat, jotka kuuluvat inkakeramiikan tyypillisimpään perinteeseen, ns. aryballuruukkuun, jollaisissa inkaylimykset säilyttivät rituaaleissa tarjottavaa maissiolutta.

Vuonna 1993 Martti Pärssisen arkisto- ja kronikkatutkimusten inspiroimina paikallistimme linnoituksen, joka mainitaan joissakin kronikoissa. Ratkaisevat vihjeet saimme eräästä Pärssisen Sevillan intiaaniarkistosta löytämästä dokumentista. Kyse on Cuzcotoron linnoituksesta, jonka kolmas Inkavaltakunnan valloittajahallitsija Huayna Capac, Tupac Yupanquin poika, oli valloittanut keski-Boliviassa Andien itäisillä reunavuorilla ja kunnostanut puolustuslinnaksi pelättyjen Chacon chiriguanointiaanien hyökkäyksiä vastaan.

Kronikoissa kerrotaan, kuinka Huayna Capac sai valtakuntansa pohjoisosissa vieraillessaan tiedon, että chiriguanot olivat hyökänneet Cuzcotoron varuskuntaa vastaan, valloittaneet sen ja tuhonneet koko inkasotajoukon. Hän lähetti paikalle lähetettin kenraalinsa kukistamaan chiriguanot ja miehittämään linnoituksen uudestaan. Sen kenraali tekikin ajaen valloittajat tiehensä, kunnostaen linnoituksen ja rakentaen paikalle uuden kasarmin.

Tämäkin linnoitus oli sakeassa viidakossa jyrkkien vuoristopoimujen lomassa. Noin 700 m pitkä puolustusmuuri polveili terävän harjanteen laella takanaan laajahko rakennuskompleksi, jossa oli hallinto- ja kulttirakennus, lukuisa joukko vilja-aittoja suurtakin varuskuntaa varten ja kaksi sotilaskasarmia. Niistä toisen seinät olivat vielä selvästi erotettavissa, mutta toisesta oli jäljellä enää seinien tukikivet, joiden perusteella se voitiin tunnistaa ja mitata. Kysymyksessä oli ilmeisesti chiriguanojen tuhoama kasarmi, jonka muurikivistä Huayna Capacin kenraali rakensi viereen uuden kasarmin. Löysimme alueelta myös pieniä kasoja pyöreitä linkokiviä, inka-armeijan linkomiesten asevarastoja, jotka nekin todistavat paikan sotilaallisesta luonteesta.”

(Lainaukset: Nordenskiöld 1917, Rowe 1945, Levillier 1975, Pärssinen 1992;1998)

Inkat nykyään


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s