Quechua – Runasimi

QUECHUA

Quechua – Runasimi – Kansan kieli

Runasimi (”kansan kieli”) on inkojen ja heidän jälkeläistensä puhuman kielen omakielinen nimitys. Yleensä siitä käytetään nimitystä quechua (ketsua).

Nykyään runasimiä puhuu noin 10-12 miljoonaa ihmistä lähinnä Perussa, Ecuadorissa ja Boliviassa, mikä tekee siitä levinneimmän Amerikan mantereiden alkuperäiskielistä. Esimerkiksi Perussa noin viidesosa väestöstä on runasiminkielistä.

Runasimi on säilynyt lähinnä puhuttuna kielenä. Sitä puhutaan laajalla, vuoristoisella alueella, jossa kulkuyhteydet ovat vaikeat. Ei ole siksi ihme, että se on jakautunut useisiin eri murteisiin, joiden väliset erot voivat olla suuria. Mikään niistä ei ole päässyt johtavaan asemaan, vaikka inkojen pääkaupungin Cuscon asukkaat pitävätkin omaa kieltään puhtaimpana.

Inka-valtakunnassa ei tunnettu kirjoitustaitoa, joten vanhimmat kirjalliset muistomerkit ovat Espanjan vallan ajalta. Toistaiseksi on ainakin kaksi kilpailevaa oikeinkirjoitusnormia, mikä vaikeuttaa painotuotteiden levittämistä.

Runasimilla ei ole virallista asemaa Perussa, vaikka 1970-luvun sotilashallitus pyrki kohottamaan sen arvostusta mm. hyväksymällä uuden oikeinkirjoitustavan ja tukemalla omakielistä kouluopetusta. Kielen käyttö opetuksessa, hallinnossa ja tiedotusvälineissä on vähäistä. Runasimi onkin uhattu kieli, koska sen yhteiskunnallinen arvostus on vähäinen ja koulutusta saaneet nuoret siirtyvät usein espanjan käyttöön.

Sen sijaan Perun naapurimaissa Boliviassa ja Ecuadorissa runasimin (Ecuadorissa quichua) arvostus on jonkin verran parempi ja sitä puhutaan yleisesti maaseutukaupungeissa. Se on saanut jalansijaa myös opetuskielenä, erityisesti ala-asteen kouluissa.

Runasimin ja espanjan ääntämys ja oikeinkirjoitus poikkeavat jonkin verran toisistaan, vaikka esim. ch, ll ja ñ ääntyvätkin samoin kuin espanjassa. Esimerkiksi espanjan hua, gua on ketsuassa wa (Tiahuanaco – Tiwanaku, Tahuantinsuyo – Tawantinsuyu). Espanjasta poiketen k kirjoitetaan yleensä k:lla tai q:lla, Cusco on ketsuaksi Qosqo. Tavun lopussa oleva c tai q ääntyy vahvana h:na (kuten saksan ach): Pisac, Pisaq, samoin Machu Picchu, Machupiqchu. Vokaaleja on vain kolme: a, i ja u, sillä o ja u ovat sama foneemi, samoin i ja e.

Runasimita rimankichu?

Runasimi on agglutinoiva kieli eli kieliopillisia suhteita ilmaistaan liittämällä sanojen loppuun päätteitä. Koska myös suomi on agglutinoiva kieli, runasimin kieliopista löytyy yllättävän paljon samanlaisia piirteitä kuin meidän kielestämme. Sen kielioppi on selkeä, säännöllinen ja poikkeukseton, joten kielen alkeet on helppo oppia.

Esimerkiksi monikon pääte on -kuna. wasi ’talo’, wasikuna ’talot’

Sijaintia paikan suhteen ilmaistaan päätteillä -pi, -man ja -manta.

wasipi ’talossa’, wasikunapi ’taloissa’
wasiman ’taloon’, wasikunaman ’taloihin’
wasimanta ’talosta’, wasikunamanta ’taloista’

Lauseen objekti, tekemisen kohde ilmaistaan päätteellä -ta.
wasita ’taloa, talon’

Päätteitä käytetään myös ilmaisemaan omistusta (possessiivisuffiksi):
wasiy ’taloni’
wasiyki ’talosi’
wasin ’hänen talonsa’
wasinchik ’talomme (yhteinen talomme)’*
wasiiku ’talomme’ (meidän, mutta ei sinun talo)’*
wasiikichik ’talonne’
wasinku ’heidän talonsa’

Myös näihin muotoihin voidaan liittää muita päätteitä:
wasiykikuna ’talosi (monikko)’
wasiykikunamanta ’taloistasi’

Verbi taipuu luvussa ja suvussa kuten suomessa, esimerkiksi rimay ’puhua’.

rimani ’puhun’
rimanki ’puhut’
riman ’hän puhuu’
rimanchik ’puhumme’ (me)*
rimaniku ’puhumme’ (me)*
rimankichik ’puhutte’
rimanku ’he puhuvat’

*Runasimissä on kaksi me-muotoa; näistä ensimmäinen sisältää kuulijan (me, minä ja sinä), toinen muoto ei (me, mutta et sinä).

Verbeihin voidaan liittää kysymyspartikkeli -chu. Se vastaa suomen päätettä -ko, -kö.
rimankichu ’puhutko’, rimanchu ’puhuuko hän’

Näillä tiedoilla voimmekin tulkita otsikkolauseen:

Runasimi-ta rima-nki-chu?
Runasimi-ä puhu-t-ko? eli ’Puhutko ketsuaa?’

Kielestä löytyy muitakin erikoisia piirteitä. Esimerkiksi pronominejä ’hän’ on ainoastaan yksi pay, jolla viitataan sekä mieheen että naiseen, aivan samoin kuin suomessakin. Runasimin säännöllisyyttä osoittaa myös tämä: pay ’hän’, paykuna ’he’.

Vielä yksi erikoisuus on, että runasimissa ei ole indoeurooppalaisten kielten tuntemaa omistamista ilmaisevaa verbiä (espanjan tener, engl. have, ruots. ha). Omistussa ilmaistaan runasimissä päätteellä -yoq ’kanssa’.
Wasiyoq kani ’Minulla on talo’, sanatarkasti ’talon kanssa olen’.


Vauva, urpo, kalja, ari – inkojen kieltä?

”Sanat ovat lähinnä ketsuaa ja aimaraa. Ne ovat pääkieliä, joita vieläkin puhutaan. Noin yhdeksän miljoonaa puhuu ketsuaa ja pari kolme miljoonaa aimaraa. Kielissä on paljon samoja sanoja kuin suomen kielessä. Tuskin kuitenkaan kovin läheistä kontaktia on ollut. Ehkä kysymys on sattumasta”.

– Lainaus suomalaisen tutkijan (Martti Pärssinen) tulkinnasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s