Geronimo

GERONIMO – GOYATHLAY
”HÄN JOKA HAUKOTTELEE”

”There is one God looking down on us all. We are all children of one God. God is listening to me. The sun, the darkness, the winds, are all listening to what we now say!”

– Geronimo, (Goyathlay), Apache Medicine Man and War Chief, 1829-1909

Geronimo (jur-ahn’-i-moh), apassinimeltään Goyathlay (Hän joka haukottelee), syntyi 16. kesäkuuta 1829 Meksikon territoriossa, nykyisen Uuden Meksikon alueella. Hän oli Bedonkohe Apassi syntyperältään ja Net’na nuoruusaikansa. Hänen vaimonsa Juh, serkkunsa Ishton ja Asa Daklugie olivat Chircahua Apassien Nednhi heimon jäseniä.

Vuonna 1858 hänen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa murhattiin julmasti yllätyshyökkäyksessä apassien leiriin, minkä jälkeen hän vihasi meksikolaisia lopun elämäänsä. Hänestä tuli yksi pelätyimmistä ja hurjimmista intiaanisotureista. Meksikolaiset vastustajat antoivat hänelle nimen Geronimo, joka on espanjankielinen versio nimestä Jerome. Joidenkin mukaan tämä oli meksikolaisten yritys hänen apassinkielisen nimensä ääntämisestä, toiset taas sanovat Geronimon vihollisten kutsuneen apuun Pyhää Jeromea hyökätessään.

Geronimo taisteli yhä lukuisammaksi kasvavia vihollisjoukkoja vastaan, jotka koostuivat sekä meksikolaisista, että yhdysvaltalaisista joukoista. Hän tuli tunnetuksi uskaliaista ryöstöretkistään ja pakomatkoistaan. Geronimon apassisoturit muodostivat viimeisen merkittävän intiaanijoukon, joka kieltäytyi hyväksymästä Yhdysvaltain hallituksen hallintaoikeutta intiaanien mailla. 4. syyskuuta vuonna 1886 Geronimon oli kuitenkin annettava periksi ja antauduttava kenraali Nelson A. Milesille Skeleton Canyonin luona Arizonassa.

Geronimo lähetettiin vankina Floridaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Oklahomaan. Vanhalla iällä hänestä tuli melkeimpä turistinähtävyys: hän esiintyi messuilla ja ansaitsi elantonsa myymällä matkamuistoja ja valokuvia itsestään. Pyynnöistä huolimatta hänen ei kuitenkaan sallittu palata synnyinseudulleen. Geronimo kuoli Oklahomassa keuhkokuumeeseen vuonna 1909.


Man-Who-Yawns
(1928)

The Desert’s mighty Silence;
no fuss of man can spill
A hundred Indians whoop and sing,
And still the Land is still;
But on the city drunk with sound
the whisper is a shout —
’Apaches on the war-path!
Geronimo is out!’
Brave rode our wiry troopers —
they rode without avail;
Their chase he tweaked it by the nose,
and twisted by the tail;
Around them and around he rode —
A pack-train putters slow,
And ’horse and man of ours must eat’ —
’Ahnh!’ said Geronimo.
They never say a hair of him,
but ever and oft they felt —
Each rock and cactus spitting lead
from an Apache belt,
Where never sign of man there was,
nor flicker of a gun —
You cannot fight an empty hill;
you run — if left to run!
A prophet of his people, he,
no War-Chief, but their Priest,
And strong he made his Medicine,
and deep the mark he creased —
The most consummate Warrior
since warfare first began,
The deadliest Fighting Handful
in the calendar of Man.
The Desert Empire that he rode
his trail of blood and fire,
Is pythoned, springs and valleys, with
the strangle-snake of wire.
The Fence has killed the Range and all
for which its freedom stood –
Though countless footsore cowboys mill
in mimic Hollywood.
A Tragedy? What wholesale words
we use in petty ways –
For murder, broken hearts of banks,
and disappointed days!
But here an Epoch petered out,
An Era ended flat;
The Apache was the Last Frontier –
The Tragedy is that!

-Lummis, Los Angeles Timesin reportteri ja runoilija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s